Yli 200 000 kävijää 25.-29.10.2012 Torinon Lingotossa: osa tutustumassa ruokatuotteisiin ja -tuottajiin eri puolelta maailmaa, osa osallistumassa Terra Madren tapahtumiin ja luentoihin, osa edustamassa maataan neljän vuoden välein järjestettävässä Slow Foodin kansainvälisessä kongressissa – SF Keski-Suomi yritti yhdistää kaikki nämä ja onnistui saamaan jonkinlaisen käsityksen tästä jättitapahtumasta. Juhlapuhujia riitti FAO:n johtajasta EU:n maatalouskomissaariin, mutta suurimmat suosionosoitukset sai arvatenkin Slow Foodin isähahmo Carlo Petrini. Tapahtuman vastuullisuus ilahdutti – esimerkkeinä kierrätysmateriaalien runsas käyttö ja hyvin suuniteltu jätehuolto.
Salone täytti neljä isoa hallia ruokatuotteilla: kolme näistä keskittyi Italian eri alueisiin, neljäs oli International Marketplace, joka tarjosi makuja ympäri maailman. Ensimmäistä kertaa Salonessa oli mukana suomalainen tuottaja, Malmgårdin luomutila Loviisasta. Pohjoismaista mukana jo toista kertaa oli tuottajia Islannista, ehkäpä nyt jo aktivoitunut pohjoismainen yhteistyö (Slow Food i Norden) tuo parin vuoden päästä Saloneen enemmän pohjoisia tuotteita.
Terra Madressa keskusteltiin mm. luonnon monimuotoisuuden säilyttämisestä, Slow Foodilla on nyt yli 400 presidiaa (suojeltua tuotetta/lajia) ja tavoitteena on vauhdittaa työtä luetteloimalla uhanalaisia tuotteita/lajeja ns. Ark of Taste -arkistoon. Muina aiheina esim. alkuperäiskansojen asian edistäminen Slow Foodin kautta, makukasvatus, nuorten osallistuminen Slow Food -toimintaan, yleensäkin Slow Foodin periaatteiden (’hyvää, puhdasta ja reilua’) edistäminen eri tavoin. Pohjoismaiden tapaamisessa keskusteltiin siitä, että olisi hienoa saada aikaan Pohjoismaiden Terra Madre -tapaaminen.
International Congress kokosi vajaaksi kolmeksi päiväksi n. 650 edustajaa 95 jäsenmaasta keskustelemaan Slow Foodin tulevaisuudesta. Päivien aikana kuultiin 90 esitystä yli 50 maasta, Carlo Petrini totesikin ’Slow Foodin puhuneen maailmalle ja maailman Slow Foodille’. Keskeisiksi asioiksi nousivat tekemisen ilo ja nuorison keskeinen asema toiminnan eteenpäin viemisessä. Petrini toivoi jäsenten huolehtivan Slow Foodista kuin lapsestaan, ’kun lapsi kasvaa, vaatteet käyvät pieniksi ja pitää hankkia uusia tai korjata vanhoja’. Useat puheenvuoroista olivat tunnepitoisia, esim. Ruotsin Slow Food Sápmin edustaja sanoi, että ensimmäistä kertaa saamelaisena hän on tuntenut olevansa yhteistyössä samanarvoinen, ei kuuluvansa vähemmistöön. Slow Foodin johtoryhmään valittiin 45 jäsentä, jotka edustavat 30 eri maata – heistä yhtenä Slow Food in Nordenin vetäjä Katrine Klinken SF Kööpenhaminasta Tanskasta.